Minimalisti vai maksimalisti?

Kun lukee juttuja minitalojen rakentajista, käy usein ilmi, että he ovat luopuneet suurimmasta osasta omaisuuttaan ja alkaneet elää minimalistista elämää. Turhasta tavarasta luopuminen on toki erittäin suotavaa, mutta tarkoittaako minitalossa eläminen automaattisesti omaisuudestaan luopumista ja askeettista kituuttamista?

Täytyy myöntää, että olen viimeisen kymmenen vuoden aikana saanut ajoittaisia minimalismikohtauksia. Myönnän. Olen lukenut KonMari-kirjan, pinonnut kaikki kodin tavarat kasoihin ja jutellut jokaisen omistamani tavaran kanssa saadakseni selville, tuottaako kyseinen kapine minulle iloa vai ei. Näen minimalismin eräänlaisena vastaliikkeenä vuosikymmenten yltäkylläiselle elämäntavalle ja vastauksena maapallon rajallisten resurssien tajuamiselle. Sotien jälkeisen kurjuuden ja köyhyyden aikana eläneet vanhemmat sukupolvet nauttivat saadessa vihdoin hankkia jos minkälaisia luksushyödykkeitä ilostuttamaan arkeaan. Nyt meidän sukupolvemme kaipaa jonkinasteista paluuta yksinkertaisempaan huomattuamme, ettei tietyn rajan jälkeen hankkimamme uudet tavarat enää lisää onnellisuuttamme pitkällä aikavälillä, vaan pikemminkin niiden omistaminen tuottaa vain lisää huolta ja stressiä.

Mutta en näe minimalismia automaattisesta auvoisena kaikille sopivana vaihtoehtona, josta löytyisi kaikki avaimet onneen. En usko maailman muuttuvan noin vain paremmaksi paikaksi elää vaikka suurin osa ihmisistä muuttaisi kotinsa minimalistisen tyhjiksi niin, että niistä löytyisi vain kaikkein välttämättömimmät esineet. Minä kaipaan elämääni kauniita asioita ja nautin luovista sisustusratkaisuista. Uskon, että on mahdollista kuluttaa harkitusti ja minimoida ekologista jalanjälkeään, mutta samalla nauttia ihmisten kädenjäljestä ja laadukkaasta, kestävästä designista.

Alle 20 neliön minitaloon muuttaessa joudun pakostikin priorisoimaan omistamiani tavaroita sekä luopumaan turhista. Samalla aion tehdä kodistamme kauniin, luovan ja kodikkaan. Pienessä tilassa asuminen tarkoittaa vain sitä, että jokaisella omistamallani asialla on minulle suurta arvoa ja mietin kahteen kertaan ennen kuin ostan jotain uutta. Minitalossa asuminen tarkoittaa minulle elämän maksimalismia, onnen ja vapauden maksimointia, mutta samaan aikaan talouden ja luonnonvarojen kulutuksen minimalismia.